Insinöörieverstiluutnantin virasta eläkkeelle jääminen vuoden 2017 lopussa mahdollisti asettumiseni ehdolle näissä Eduskuntavaaleissa. Kokemukseni ja koulutukseni huomioon ottaen on luonnollista, että yhteiskunnan kokonaisturvallisuus on minulle erittäin tärkeä vaaliteema, kuin myös seniorikansalaisten asema yhteiskunnassa. Mielestäni ei voi olla niin, että työpanoksen yhteiskunnan rakentamisessa antaneet kansalaiset koetaan ”rasitteena”.

Sotilasvirka on aiemmin mahdollistanut toiminnan vain sitoutumattomana kunnallisessa päätöksenteossa. Nyt olen Pirkkalan kunnanvaltuustossa, Yhdyskuntalautakunnan vpj:na ja Pirkkalan Kokoomuksen puheenjohtajana. Myös järjestökenttä on tullut tutuksi laajemminkin mm. Akavan hallituksessa ja Insinööriliiton varapuheenjohtajana toimiessani.

Lapualla syntyneenä ja Kuopioon perheen mukana muuttaneena vietin nuoruuteni Savossa. Mikkelissä suoritettu varusmiespalvelu oli ratkaisevassa roolissa tulevan elämäni kannalta. Sain varusmiehenä johtajakoulutuksen, joka mahdollisti myöhemmän urani Puolustusvoimissa. Ammattisotilaan uran jo alettua täydensin vielä omaa osaamistani opiskelemalla insinööriksi. Työurani Puolustusvoimissa on ollut hyvin monipuolinen. Se alkoi tuotantolaitoksen työnjohto- ja suunnittelutehtävissä, josta siirryin Pääesikuntaan insinööriupseeriksi vastaamaan tuotantolaitosten hankinnoista, ja turvallisuudesta.

Puolustusvoimien uudistuessa siirryin rakentamaan uutta palkkausjärjestelmää, joka vaati useamman vuoden työn ja erittäin vaativat neuvottelut eri sidosryhmien kesken. Tämä työ johti siihen, että jäin pysyvästi Pääesikuntaan ja vastuullani oli n. 1100 henkilön virka- ja työehtosopimusten neuvottelu ja soveltaminen.

Pirkkalaan muutimme uusperheen kanssa 1997 ja täällä olemme viihtyneet hyvin. Perheemme neljä tytärtä ovat jo kaikki muuttaneet omilleen ja nyt lastenlapset ilahduttavat meitä aktiivisesti myös yhteisten luontoharrastusten piirissä, joista itselleni tärkeimpiä ovat metsästys, kalastus ja mökkeily.

Minulla on hyvät valmiudet viedä vaikeatkin asiat eri osapuolia sitouttavaan lopputulokseen. Politiikassa ei kukaan saa mitään aikaan yksin, ja aina on tarkasteltava kokonaisuutta, eikä vain yhtä ”nuolenkärkeä”.